Tanssi- liiketerapia on monitieteinen ala, jossa tanssi luovana ilmaisu- ja taidemuotona yhdistyy psykologian tieteeseen. Tavoitteena on hyvinvoinnin tukeminen hahmottamalla ihmisen eletyn kehon kokonaisuutta monikerroksisesti ja kokonaisvaltaisesti. Tanssi-liiketerapia kuuluu luoviin taideterapioihin, jonka viitekehys on integratiivinen. Toisin sanoen TLT pyrkii yhdistämään ja vertailemaan eri tietoa, mm. traumateoriaa, somaattista psykologiaa, psykoterapiaa, ratkaisukeskeisyyttä, narratiivisuutta ja esimerkiksi nykyaikaistakiintymyssuhdeteoriaa. "Eletty keho" on fenomenologiasta tuleva käsite, jolla tarkoitetaan elävää, kokevaa kehoa, joka on ihmisen subjektiivisen kokemuksen keskus. Tanssi- ja liiketerapia on kuntoutus- ja hoitomuoto, jossa kehotietoisuuden, tanssin ja liikkeen eri osa-alueet yhdessä luovan prosessin kanssa mahdollistavat sensorimotorisen, emotionaalisen ja kognitiivisen kokemisen tasojen integraation ja toimivat terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutuksessa yksilöllisesti asetettujen hoitotavoitteiden saavuttamiseksi. Sitä voidaan soveltaa kaikille ikäryhmille. Tanssi-liiketerapiaa voi sen monimuotoisuuden vuoksi soveltaa myös niille asiakkaille, joilla on vaikeuksia esimerkiksi kehon liikkeellisyyden tai puheen tuottamisen kanssa.

Arvioinnin mukaan tanssi- ja liiketerapia soveltuu Kelan järjestämän lääkinnällisen kuntoutuksen terapiamuodoksi. TLT:n avulla voidaan kohentaa ihmisten työ- ja toimintakykyä sekä edistää heidän terveyttään ja antaa ihmisille voimavaroja oman elämänsä hallintaan. TLT:n vaikuttavuudesta tehdään kasvavassa määrin ja määrätietoisesti tutkimusta, jonka tavoitteena on turvata edellytykset sille, että TLT:n terapeuttiset interventiot edistävät tehokkaasti ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Samaan aikaan korostetaan laadullisten ja dialogisten lähestymistapojen terapeuttista merkitystä. TLT:n erityisasiantuntemukseen perustuva kuntoutustoiminta on kuntoutujan tarpeista lähtevää ja yhteistyössä rakennettujen konkreettistentavoitteiden ohjaamaa toimintaa. Kuntoutuja on kuntoutuksen aktiivinen toimija voimavarojensa mukaan.


Tanssi-liiketerapia vähentää masennuksen oireita

Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella on vuosina 2017–2019 toteutettu tutkimushanke, jossa selvitettiin tanssi-liiketerapian eli TLT:n vaikuttavuutta masennuksesta kärsivien työikäisten kuntoutuksessa. Tutkimus osoitti, että ryhmämuotoinen TLT-interventio, joka pyrkii vahvistamaan kehossa koettua turvallisuutta, on vaikuttava masennuksen hoidossa.

Tämä tulos on merkittävä sekä kansallisesti että kansainvälisesti aineiston laajuuden vuoksi. Näin laajaa tutkimusta ei ole missään aikaisemmin toteutettu tanssi-liiketerapian vaikuttavuuden tutkimuksessa aikuisten masennuksen hoidossa. TLT-ryhmässä lähes 45% tutkittavista hyötyi interventiosta: masennusoireet vähenivät ja mieliala koheni. Kenenkään vointi ei huonontunut. Kontrolliryhmässä, jossa tutkittavat saivat tavanomaista hoitoa, 83%:lla vointi pysyi muuttumattomana ja 14%:n vointi koheni.

Kehonkuva ilmaisee ihmisen suhdetta omaan kehoonsa ja kokemusta suhteessa ympäristöön. Alkutilanteessa tutkittavien kehonkuvassa korostui energiattomuus ja epämukavuus. Kehon toimintakyky ja olemus koettiin pääasiassa huonoina, ja tutkittavilla ilmeni pyrkimystä olla huomioimatta kehon tapahtumia.

Tutkittavat toivat esille kuitenkin myös myönteisiä kokemuksia kehon toimijuudesta, fyysisen tekemisen mielihyvästä ja rauhasta, mitä voi yksin ollessa kokea. TLT-ryhmän jälkeen kehonkuvan kielteiset sisällöt vähenivät ja myönteiset olivat säilyneet. Tutkittavat kuvasivat ryhmän jälkeen enemmän itsen ja kehon havainnointia, hyväksyntää, uudenlaisen toiminnan kokeilemista, enemmän neutraaliutta ja myötätuntoa.

Kehonkuvakysely toi myös esiin, että masennuksesta kärsivillä kehollisen kärsimisen ja trauman muistot ovat tavallisia. Ennen TLT-ryhmää tutkittavien vastauksista ilmeni, että kehollisen kärsimisen muistot liittyivät negatiiviseen ylivireystilaan: säikkymiseen, pelkotiloihin ja varuillaan oloon. Toiseksi keskeisin kärsimiseen liittyvien muistojen teema oli lähisuhdeväkivalta tutkittavan lapsuudesta tai omista parisuhdekokemuksista. Kolmanneksi, kärsimisen kokemukset liittyivät fyysisen terveyden ongelmiin ja ikäviin sairaalakokemuksiin. Kipu ja häpeä tulivat usein mainituksi.

Kärsimiseen liittyvinä muistoina kerrottiin usein myös lapsena ja nuorena koetusta seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Lisäksi nämä tutkittavat kuvasivat kärsimisen muistoja liittyen väsymykseen, aikaansaamattomuuteen ja masennuksen tuntemuksiin, jotka ovat alivireystilan sävyttämiä.

Tutkimuksessa oli mukana 157 osallistujaa 11:sta eri paikkakunnalta. Tutkimuksessa oli mahdollista tarkastella, miten tutkittavien vointi muuttui, kun he saivat TLT-ryhmäintervention, tai kun he saavat ainoastaan tavanomaista hoitoa masennukseensa. Tutkittavilla oli hoitokontaktit masennukseensa liittyen psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai perusterveydenhuollossa. Tutkittavat vastasivat masennukseen ja hyvinvointiin liittyviin kyselyihin tutkimusjakson alussa, kymmenen viikkoa ja kolme kuukautta TLT-ryhmän jälkeen.

Tutkittavat osallistuivat tanssi-liiketerapeutin ohjaamaan TLT-ryhmään kaksi kertaa viikossa kymmenen viikon ajan. Ryhmänsisältö tarjosi osallistujille mahdollisuuden käsitellä masennuksesta kuntoutumisen kannalta oleellisia teemoja liikkeellisesti ja vuorovaikutuksellisesti. TLT-ryhmissä pyritään rakentamaan vuorovaikutusta, joka tukee asiakasta luomaan hyväksyvä suhde omaan kehonkuvaan, joka keskeisesti vaikuttaa henkilön toimintakykyyn ja joustavaan toimijuuteen.

Tutkimuksen rahoittajana oli KELA.